kommandona

Oon ihan intsinä kun meä kämppysel Maijalla on lomaa ja se nyt se voi tulla meiän hobolusmujen kanssa hengaileen aamukahville aina joskus vähän ennen puoltapäivää. Luulen etten ole ainoa intoilija, aivan yhdessä Annen kanssa huhuiltiin tänään Maijaa aamukahvillee! Tänään aamuhetki johti siihen, että Anne ykskaks kysyy että lähetäänkös Mänttään ja mie ja Maija huudahdetaan yhteen ääneen että JOOOO! Mun elämässäni ainakin äkkilähdöt ja muutkin salama- ja go-with-töh-flöy-tapahtumat on toiminu aina parhaiten.

PS. Luvassa on si spoilerikuvia Anssi Kasitonnin kuratoimasta Kommandona-näyttelystä, joka on Mäntässä Pekilo-museossa. Pintaraapaisu mutta kuitenkin.

Mua huvitti tää eväs'leipä', ehkä 2x2 cm :D Niin Annea!

Sekä mie että Maija oltiin sonnustauduttu retkeen Airin levyllä ja siitä tuli meijän tän kertainen tunnusalbumi. Pystyttiin molemmat Maijan kans tavaamaan laulunsanoja ku kerta oli kahet kansilehrykät. 

                                 

Viimeks (eksotiikkaa tirisevällä Prisma-reissulla) se oli Alaniksen Ironic, kun meist aina tuntuu niinku oltais Alaniksia siinä videossa. Ja neon ihan ironisia juttuja mitä se Alanis laulaa, niin.

Jättiläispuutarhatonttu, jonka sisälle pääsi menemään..

Piilossa tontun sisällä. Suojassa, piilossa tontussa. Turva, lämpö, lempeys, ystävällisyys, ystävyys, yhteys.

Arvostin hyvin paljon sitä miten Pekilon tiloja oli jaettu ja sokkeloitu ja rakennettu esimerkiksi eri korkeuksiin. Se mm. auttoi jaksamaan sitä suurta valtavaa määrää teoksia ja loi myös näyttelystä jotenkin kokonaisvaltaisemman kokemuksen.

1. Kristen Liu Wongin meheviä töitä, maalausten päälle oli tehty lasite. 2. Tässä värityskirjassa sotkettiin pimppejä 3. Risto Puurusen installaatiohuone. 4. Tommi Hämäläisen roheeta piirrosjälkee

Tässä linkki pieneen videoon Puurusen installaatiosta. Sei spoilaa kamalan pahasti jos olet tullut tänne asti ja epäröit nyt. Ihmeteltiin Maijan kanssa pitkät ajat tuossa pimeässä huoneessa jossa oli satumainen äänimaailma ja huono ilma. Mun lemppariteos koko näyttelyssä.

by Tiina Raitanen, Emma Rönnholm & Salla Vapaavuori

Mie ja Maija vessaselfien äärellä.

Mul oli Emma-pääntsit. 

Pekilon katolle pääsi ja sielläkin oli yksi teos.

Mussukat <:- ) Tuuli meinasi viedä meijät mennessään. Ekstemporereissuidea kun saadaan niin ei säätä katella, hemmetti. Eikä muutakaan, kuten voimia ja jaksamista esim. Terveisin kehäraakki!

Black Peider sokkeloissa.

Rakas Kalevi Helvetti aka Pertti Kurikka. Toinen suosikki.

Synccää ♥

Anne.

Maija.

Mukava ammatti kun taideretket kuuluu työnkuvaan. Perjantaina sitten Helsinkiin seuraavalle kierrokselle! Tiedossa on ainakin Heinon kokoelmanäyttelyä Tennispalatsin taidemuseossa ja Jesse Avdeikovin 'Kaljaa, suolavettä ja ihmissuhteita' näyttelyn avajaiset Huuto-galleriassa, vink vink! 

iittalassa

Taiteen kirjossa naivismilla ja ITE-taiteella on erityinen paikka minun syrämessä. Oli korkea aika vierailla Iittalan Naivistit-kesänäyttelyssä.

Taustalla retkitoverit, entinen kämppis ja nykyinen ystävä Pirkko, nykynen kämppis Kielo ja Kielon äiti :D

Eniten vaikutuksen tekivät tällä kertaa veistokset. Tässä Kikka Nyrenin haltioittavia hengettäriä! Tulee mieleeni ehkä vaikuttavin näyttely jossa olen koskaan ollut: Keravan Klondyke-talolla ollut ITE-näyttely, jossa suuressa vanhassa tehdasrakennuksessa hiljaiset veistosolennot tuntuivat leijuvan voimakkaassa liikuttavassa preesensissä. Joidenkin puuhahmojen uurteissa kipitteli pienenpieniä öttiäisiä..

Yksi parhaista tunteista joita saan katsellessani taidetta on se fiilis kun tuntee aistivansa taiteilijan intohimon ja tunteen: teen mitä haluan! Olen vapaa! Tämä on minusta siistiä, eikä minun tarvitse selitellä!

Kielo ja hänen äitinsä (tai heidän perheensä) ovat käyneet tässä naivistien kesänäyttelyssä siitä lähtien, kun Kielo on ollut pikkuinen. En voinut olla tuntematta pientä vihreyttä korvanlehdissäni, vaikka tiesin että se oli tyystin lapsellista ja noloa vihertyä niin, sillä onhan kaikilla perheillä sentään omat onnensa ja murheensa. Sitäpaitsi minulla on pikkusisko, joka myöskin rakastaa taidetta. En ole musta lammas enää.

Alice Kaira: Pelikortit, refekuva ei näyttelyssä

Juttelimme Kielon äidin kanssa hieman rakkaudesta Alice Kairan töihin ja myöskin henkilöön. Vihreys ei poistanut sitä tosiasiaa, että oli hienoa saada näyttelyseuraksi konkareita.

Meikäläinen ja Petra Heikkilän meheviä maalauksia prameissa kehyksissä (nää ei siis oo prameimmasta päästä! :D). Jotkin eläimistä olivat hauraan kainoja, toiset itsetyytyväisiä ja ylväitä.

Ensimmäisen k(i)erroksen jälkeen oli pidettävä herkku- ja sikaritauko. Kaiken runsaus sai minut vähäenerkiaisen valumaan tyystin kuiviin kaikesta elämänvoimasta. Ostin Kultasuklaan kisutikkarin and dis is what happened: Ooh, tää on niin hieno ettei tätä voi ees syyä ;o Sitten kuva ja hotkis uuh aah yhyy!

Eino Viikilän hahmoissa oli ilmeikkyyttä ja huumoria. Juttelimme kämppiseni Kielon kanssa, että naivismista voi löytää joitakin suuntauksia. On humoristisia, yksityiskohtaisia ja runsaita, karkean kömpelöitä ja siinä ehkä erityisen vapaita, suoran poliittisia.. Rohkean rivoja yms. :- ) Jotkin tuntuvat keikkuvan naivismin rajoilla, tätä tuumimme esim. Petra Heikkilän töiden kohdalla. Veteen piirrettyjä viivoja. Missä se kulkee? Ehkä siinä mihin taiteilija itse itsensä sijoittaa.

arboretum picnic

Määräsin itselleni akuutin lomantarpeen tälle viikolle! Vähän ehdin jo huolestua, että osaanko lomaillakaan enää! Päivät alkoi täyttyä nopeasti aikatauluilla. Mutta eilen totesin Gogolla reenatessani kattoterassilla ja reeneissä, että tää on lomaa. Tästä nautin, en löhöömisestä. Paitsi ystävän kanssa pikniköimässä hellepäivänä <;

Ruohonjuuresta raakapötkylää ja -vanukasta, sekä kookosvettä

Arboretum oli vasta pieni alku siitä kukoistuksesta johon se kurkottaa loppukeväästä, mutta suuret ja vanhat lehtipuut, kaarisillat, järvenranta ja kartano riittivät tunnelmointiin. Pohdimme huolellisesti sopivinta laskeutumiskohtaa ja päädyimme laiturin viereen, koska rannassa käy vieno tuuli ja minä halusin uimaan.

Tiina toi mukanaan värityskirjoja joista meikäläinenkin innostui. Ne marketin zenväritykskirjat tuntuu olevan tekaistuja kiireessä buumia varten. Tässä oli ideaa, monipuolisuutta ja kirja oli paksu kuin raamattu. Vaateraamattu! Värityskirja oli siis täynnä hienoja kenkiä mekkoja sormuksia jne.

Myös piirtäjän tyyli miellytti ^_^

Tätä sitten väänsin (perusteellisen käts up-jutustelun jälkeen) hartaudella varmaan kaksi tuntia.

Tärkein juttu eli Tiina ystäväsein, entinen kämppyseni. Oonko jo maininnut että suunnilleen kaikki mun Tampereen kaverit (lukuuottamatta Kahvilakerhon väkeä) on nykyisiä tai entisiä kämppisiä? Mutta seon ihanaa. Yhdessä asuessa tutustuu niin luontevasti.

Miten olikaan hyvä!

ravintolapäivä siirtolapuutarhalla

Voi minkä piristysruiskeen sain tänään, ravintolapäivänä Litukan siirtolapuutarhalla!

 

Päällä oli kirppislöytö flowapäntsit. Näistä revin suuresti iloa jo siksi, että ne ylipäätään on housut. Että näytän mielestäni nykyään aivan ihmiseltä housuissakin. Uusia aluevaltauksia ovat siis vaaterekeillä kaksilahkeisten vaatteiden lisäksi vaatteet, joissa on kaksi lahjetta.. :D Mutta vielä että minkälaiset housut!

Hymy levisi huulille jo pyöräillessä Petsamon kujia pitkin.

Omenapuut ovat kukassa! Tässä vaiheessa olin jo ehkä sitten siirtynyt loikalla taivaaseen.

Ruukkuasetelma, ruukkuja penkillä, ruukkujen hoodsit, ruukkutaidetta, täyttymystään odottavia ruukkuja.

Siirtolapuutarhassa puutarhojen lisäksi ihania ovat huivipäisen mummelit, jotka hoivaavat rakkaita puutarhojaan ja hengailevat bikineissään. Tuntuu että siirtolapuutarhan mummelit ja muut tyypit ovat aivan omaa suloista laatuaan!

Siirtolapuutarhaan kuuluu rosoisuus. Uudet mökit sisustuslehtipihoineen eivät herätä kerrassaan mitään tunteita. Onneksi nämä pihat ja mökit ovat niin rakastettuja, vaalittuja ja haluttuja ettei niitä hetkeen päästetä raivauskuntoon.

Myös huumori kukkii. :- )

Löysin oman privatepaikan sticky ricelleni. Tämä oli uusi tuttavuus: itämaisista kaupoista saa kuulemma nimikkoriisiä, joka sitten keitellään kookossokerin kanssa ja tarkoillaan kera kookoskerman ja mangon. Niin yksinkertaista, niin hyää!

Mielestäni housujen kanssa käy parhaiten polkka-, bobtukka tai hiusket kiinni. Siisti kampaus silaa siistin ja suitun housuluukin. Itseasiassa vähän haaveilen bob-leikkauksesta..

Odotin tältä herkkukahvilalta jotain kotikutoista, mutta mimmit olikin alan ammattilaisia. Voi herraisä. Meni murto-osa sekunti kun päästin irti venhä- ja sokerilakostani. Onneksi elämä ei ole niin justiinsa.

Mun rakkain leivonnainen lienee kermaisen mehevä, kaunis bebe.

Kaikki täydelliset herkut oli leivottu macaronseja (joissa ei minun ilokseni ole ollenkaan vehnää, vain mantelijauhua!) myöten itse. L'arte.

Retkeni kohokohta olivat nämä upeat leidit, joiden matkaan kävin etsiessäni leivoskahvilaa. Oli se hassua huomata miten samanhenkisiksi me jutustellessa osoittauduimmekaan! Kumpainenkin oli ollut pitkään pyörittämässä koirien pelastusyhdistystä. Puhuttiin paljon eläinrakkaudesta, puutarhoista, kasvissyönnistä, empatiasta ynnä muista jutuista. Sanonko vielä, että mitä naisia! Love.

Onnellinen tyyppi. :- ) 

Oon viime päivinä/viikkoina vähän stressaantunut ja alakuloinen. Elämään on tullut kerta heitolla niin monta uutta liikkuvaa osaa. Se uuvuttaa, vaikka kaikki jutut onkin sinänsä ihania! Täytyy muistaa, että riittävän levon lisäksi elämyksistä saa paljon voimia.

alberto balsamo

Kesä-Allu paistattelee auringonläiskässä.

äisköjen

Äiti tuli viettämään mun luo äitienpäivää ja oli aika muiskea päivä, nyt kun meneillään on nää toukokuun alun yllätyshelteet.

Käytiin Söpö Himalayassa, johon olin törmännyt Foodora:ssa. 

Foodoran listoilla paikka vaikutti houkuttelevalta: Nimi kun on Söpö, listan kuvat houkuttelevia ja arvostelut ihan kiitteleviä.

Konkreettinen paikka oli sitten kyllä sellainen, etten olisi ilman tätä etukäteismielikuvaa astunut sisälle. Hirveä tunkkainen ja halvannäköinen, ikkunanäkymällä joka avautuu betoniportaisiin... Ravintolan työntekijät höpöttivät kovaan ääneen koko meidän (ainoiden asiakkaiden) ruokailun ajan tiskillä. Ruoka oli kuitenkin lupauksen pitäen maittavaa. Harmi! Foodoran tapanen kuljetuspalvelu on tälle lafkalle ehdottomasti siunaus.

Ymmällään..

Äiskän kanssa Laukontorin rannassa.

Matkalla pikkukonserttiin löysin Pyynikin aikamatkat-nimiseen pihaan. Siellä oli romutaidetta ja jonkinmoinen kahvilakin. Paikalla olijat pyysivät kurkkimaan Fabo-sivuja, tuolla mestoilla kuulemma tapahtuu aina välillä alakulttuuria.

Tällainen estetiikka puree kyllä muhun ja satunnainen eksyminen teki tästä löytymisestä vielä hauskemman :- )

Lopuksi mentiin kuulemaan Amber Mare-duoa Tampereen laulukoululle, he tulkitsivat Tori Amoksen biisejä. Paikka oli kuin tunnelmallinen olohuone jossakin syvällä kellarin uumenissa.

Nyt mietitään äireen kanssa mitä herkkuja ostettaisiin leffaailtaa varten. Äitin mielestä jätski oli hyvä idea, se kun ei lihota ;)