Tai ainakin jonkinmoisia ajatuksia asiasta. Kun aloin voimaan paremmin joitakin vuosia 2011 hermoromahduksen jälkeen, ensimmäiseksi kuvioihin tuli juokseminen. Me emme olleet todennäköinen pari. Yritystä oli ollut ja toivottomalta oli näyttänyt. Keväisin minuun tapasi vuosikausien ajan tulla jonkinmoinen mukatemmokas innostuksen puuska, joka lässähti siihen että lenkkeily oli mielestäni tappavan tylsää ja koska 'mulla ei ole lenkkeilijän kroppa'.
Sitten, masennuksesta toivuttuani löysin juoksemiseen flown! Noin vain. Yhtäkkiä pitkästä aikaa lenkille lähdettyäni, ensimmäisellä kerralla. En siis tarvinnut useiden viikkojen sinnikkyyttä, kun jokin vain loksahti. Havaitsen mitkä asiat vaikuttavat tuon ihmeellisen flown syntyyn, josta olen niin kiitollinen. Tässä niitä on:
- Itselleni tärkeää on juosta metsässä tai muualla luonnon helmassa.
- En kuuntele musiikkia, koska se vie minua oman pääni sisälle ja muodostaa hetkeen kuulumattomia tunnetiloja. Luonnon äänten ja myös oman hengityksen kuunteleminen tuo hetkeen.
- Pyrin kokemaan kehoni suhteessa luontoon, keskittymään siihen. Joskus suljen silmäni ja keskityn kokonaan tuohon keholliseen kokemukseen.
- Katselen ja havannoin luontoa, tuoksuja, yksityiskohtia, vuodenaikojen ja valon vaihteluja jne. Yhä vain, sillä se tuo hetkeen ja vapauttaa täten suorituksen tunnusta ja siitä ajatuksesta 'kaukanko tätä vielä on jäljellä?'.
- Kun tuntuu että väsyy tai jotakin paikkaa kiristää pysähdyn venyttelemään kävelyksi vaihtamisen sijaan. Sormet varpaisiin yleensä. Tällöin ei tunnu että juoksulenkki menee plörinäksi ja venyttely antaa kummasti puhtia!
- Ajatus että jokainen askel lataa mieleen ja kehoon energiaa ja voimaa. Ja ylipäätään ajattelumalli, että juoksee hyvän olon vuoksi. Muutokset kehossa tapahtuu hitaasti, kokonaisvaltaiset hyvänolon tunteet kasvaa nopeasti.
Lopuksi maallisempi seikka, eli:
- Kunnolliset varusteet. Laadukkaat kevyet kengät ja muutoinkin vaatteet jotka ainoastaan helpottavat liikkumista. Myös kivan näköiset vaatteet innostavat ja piristävät kummasti!
Jokainen löytää tiensä omalla tavallaan ja mieluiten pakottamatta, mutta ajattelin silti jakaa hieman ajatuksiani. Voihan olla että niistä joku saa jotakin!
