 |
| Kuva by Inka-Mari |
Ihania suloisia tyttöjänaisia.
Siellä oli hassuja foliolamppuja.
Miun kämppis valisti, että mökillä täytyy ehdottomasti olla villasukat. Ja niinhän kaikilla olikin!
Mökki oli Retulansaaressa ja erityisesti koska saavuttiin perjantaina pilkkopimeän aikaan, oli hauska lähteä seuraavana aamupäivänä kävelylle tutkimaan saarta. Kun saapuu pimeällä, saa ikäänkuin kaksi saapumista.
Tavattiin hevosia. En vaan voi sille mitään, että vaikka sillä oli paljon tilaa (onko se nyt suurikin ansio lopulta?) niin se tuntui tylsistyneeltä siellä yksin mutaisessa jättiaitauksessaan.
Niin freesh ulkoilma-Riikka saareen johtavalla sillalla :- )
Katajalehtoja.
Sadness... KRÄÄ nyt loppu!
Joku höitylä.
Ihanan pirskahtelevan Veeran hänelle sopivainen pipo!
Tsillin. (Kun kommenttien tielle lähetään :-D)
Ääh :- ) Söpöliini Inka-Mari ja paras mökkiasu!
Olin selkeästi sopivanlaisella seuralla varustettuna mökillä, kun oli aikoja jolloin kaikki vain lueskeli hiljakseen kirjaa ja joi kahvia. Täydellistä, yhdessä yksin tai jotenkin silleen. Tuli mieleen tää:
Ihan äkkiarvaamatta Nuuskamuikkusen tuli ikävä perhettä.
Nekin olivat
toisinaan vaivalloisia.
Ne tahtoivat rupatella. Ne olivat kaikkialla.
Mutta niiden seurassa saattoi olla yksikseenkin.
Mitenkä ne oikein
käyttäytyivät, Nuuskamuikkunen kummeksui.
Kuinka on mahdollista että
minä olen saattanut viettää niiden seurassa kaikki pitkät kesät
huomaamatta koskaan, että ne antoivat minun olla yksikseni.
Muumilaakson Marraskuu
Mökin käyttöömme tarjonnut Renja keittelee keittoa. Tähän väliin täytyy itkeä, kun molempina aamuina unikeot herätti aamupalan ja kahvin tuoksu. Wää!
Jauhovammaisen tattaririeskat kesäkurpitsalla, juuustolla ja timjamilla. Nom nom.
Veera löysi kirjastaan mun homien.
Yksi suuri muutos entiseen on, että pimeyteen tuijottaminen ei ole toivotonta ja väsyttävää, vaan maagista ja rauhoittavaa.
Lapsena kuvittelin aina näitä poneja kirmaamassa ponimaailman laitumilla, jos pahat unet meinasi palata. Ilmankos nukkui kuin tukki!!
Rakastan näitä nukkumaankäymishetkiä toisten kanssa. Viimeisiä rupatteluja. Ihmiset ovat jotenkin erityisen itsejään, kun uni alkaa lähestyä. Kerrossängyn natina. Viimeiset kirjanlehtien kahinat ja kuiskatut hyvät yöt. Tää kaikki on mulle niin eksoottista ja ihmeellistä.
Järveen juostiin saunasta matalaa rantaa pitkin, ilkosen alasti, kerta toisensa jälkeen, pimeässä yössä. Viimeisenä yönä heräsin vessaan kuudelta aamulla ja ulos lähteminen tuntui kovin epähoukuttelevalta. Kömmin ulos ja huomasin että taivaalta leijaili lumihiutaleita. Siitä tuli ehkä koko reissun kaunein hetki. Opin myös kolmannen korttipelini.
