Tänä aamuna olen ollut rauhassa. Siirsin lopputyön kirjallisen osion tekemisen ensi viikkoon. Sydämen lyönnit kävivät liian tiheiksi. Tänä aamuna olen kuunnellut kovan tuulen huminaa ikkunoiden liitoksissa, juonut kahvia ja katsellut tätä blogia tuulennaapurina.blogspot.fi. Kämppiksen huoneesta kantautuu Ismo Alankoa. Se tuntuu kodikkaalta, vaikkei sitä omasta soittimesta kuuntelisikaan.
Huoneessani leijailee liljojen tuoksu. Kämppiset (my sistas!) toivat niitä lopputyönäyttelyyn. Se tuntui erityiseltä, lähes kiihdyttävältä. Että joku tai jotkut tuntee. Se ei ole itsestään selvää, ainakaan ollut sille vanhalle tytölle, joka oli.. Kasvikaveri vieressä on arvon bonsai, joka on odotuksia vastaan ollut käsissäni yllättävän pitkäikäinen. Tunnen sitä kohtaan nyt suurta kunnioitusta ja kiitollisuutta.
Mutta vähät viis vanhasta tytöstä, tämä blogi on uudelle tytölle, sille
joka olen nykyään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti