Parasta on kun pääsee itämaistunnelmaiseen looshiin, jossa on matala pöytä ja kasoittain tyynyjä. Tai no, syöminen tuntuu länkkäristä hieman könötykseltä, mutta se tunne kun voi juuri ylensyöneen rajoilla köllähtää suoraan lautaselta tyynykasaan. Se tunne. :D
Huh. Ei ole kyllä tällaista hillitöntä raukeutta tullut ruokailun jälkeen vähään aikaan. Lomapäivä, aikaa levätä, ihan mukavaa joskus harvoin joo. Mutta muuten vannon kyllä nykyjään sellaisen ruokailun nimeen joka väsyttämisen sijaan piristää! Eli harkittuja ravinteikkaita raaka-aineita, ei jauhoo, ei huonoja rasvoja ja sokeria ja pieniä annoksia usein.
Vanhan tytön elämässä juhlapäivät ovat olleet raskaita. Silloin kokee vahvasti joko yhteisöllisyytensä tai yksinäisyytensä, riippuen miten asiat ovat menneet (tai miten on elämänsä järjestänyt). Ehkä siksi olin niin höpöinnoissani tippaleivästä. Se on se tradition tuntu. Että kuuluu johonkin jatkumoon. Yhdessä joidenkin kanssa, joista välittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti